Huolestumisen anatomia

Huolestumisen anatomia

Huolestuminen on ihmiselle normaalireaktio ja on koodattu biologiaamme. Siitä on ollut hyötyä ihmislajin selviämisessä, kun olemme ennakolta pystyneet arvailemaan uhkaavia tilanteita. Leijonan sijaan huolestumme nykyään muista asioista, jotka eivät välttämättä enää palvele hengissä selviämistä ja pahimmillaan jopa päinvastoin.

Pärjääkö lapseni maailmassa? Selviänkö tästä kokeesta? Miten se esiintyminen tulee menemään? Taas pitäisi tavata uusia ihmisiä! Mistä tahansa voi oikeastaan huolehtia ja huolestua. Olen käynyt keskustelun aiheesta äidin kanssa, joka oli huolissaan alle kaksi vuotiaan lapsensa pärjäämisestä kun tämä kasvaa aikuiseksi. Tämä pohdinta oli tehty keskellä yötä jonain tavallisena arkipäivänä kiireisen työviikon keskellä. Tällaiset pohdinnat ovat monelle varmasti tavallisia, mutta kuinka paljon juuri siinä hetkessä tarpeellisia? En usko ainakaan, että sillä ylioppilaskirjoitusten menestystä ratkaistiin kyseisen lapsen osalta.

Huolestumisen kierre aiheuttaa meissä normaalin stressireaktion, joka pitkittyessään aiheuttaa aivoille ja keholle rasitusta, josta palautuminen on tarpeellista. Reaktio käynnistää meissä jälleen sympaattisen hermoston pakene tai taistele reaktion, jolla on pitkään jatkuessaan vaikutusta esimerkiksi palautumiseemme, kun palauttava parasympaattinen hermosto ei pääse tasapainottamaan tärkeitä elintoimintojamme kuten sydämen sykettä, ruoansulatusta tai hormoonitoimintaan vaikuttavia tekijöitä.

 

Tarkistuslista jokaiseen tilanteeseen

Tarkistuslista jokaiseen tilanteeseen

Kaikesta ei siis kannata huolestua, jos ei halua pidemmän päälle huolestua omasta terveydestään. Nukkumiseen käytetty aika kannattaa ehdottomasti pyhittää juuri sille nukkumiselle, koska parasympaattisen palauttavan hermoston toiminta toimii parhaiten juuri unessa. Huolehtiminen seuraavasta päivästä kannattaa pyrkiä katkaisemaan ajoissa. Jokainen meistä on herännyt joskus yöllä luullen nukkuneensa pommiin jostain tärkeästä, josta on todennäköisesti huolehdittu ennen nukkumaanmenoa. Todennäköisesti tuon yön unet eivät muutenkaan ole olleet kovin hyvät ja olemme aiheuttaneet itsellemme väsyneen jännittävän aamun ennen tärkeää tapahtumaa. Huolestuminen on kiinnostanut minua viimeaikoina, kun olen huomannut kuinka monenlaisista asioista ihmiset huolehtivat ja huolestuvat. Toiselle puhtaan näköinen koti on toiselle niin likainen, että sitä pitää päivittäin puunata. Riman nostaminen todella ylös vaikuttaa usein myös huolestumisen määrään. On helpompi olla huolissaan, kun vaatimukset itseä ja muita kohtaan on hilattu kohtuuttomiksi. Miksi en onnistu tässäkään?

Ole itsellesi armollisempi ja mieti mistä kaikesta kannattaa huolehtia. Lähtökohtaisesti tuo ominaisuus on siis meissä hengissä selviytymisen tukena. Onko päivittäinen tai edes viikoittainen kodin suursiivous hengissä pitävää toimintaa? Auttaako yöllinen lapsen miettiminen lapsen kasvamisessa kunnon kansalaiseksi? Todennäköisesti molempiin vastaus on juuri päinvastainen. Palauduttuasi pystyt paremmin pysymään terveenä ja vireänä. Älä aiheuta itsellesi turhaa psykologista stressiä aiheista joihin et pysty vaikuttamaan tai jotka eivät ole välttämättömiä juuri sen hetken selviytymisellesi. Bob Marleykin sen jo tiesi Don't worry, be happy. Onnellisuus voi siis löytyä huolettomuudesta. Suosittelen ainakin kokeilemaan!

Fysioterapeutti, joka oppii ja opettaa liikkeeseen ja liikkumiseen liittyviä asioita lisämausteilla. Innostun ihmisistä ja haluan auttaa mahdollisimman kokonaisvaltaisesti. Joka päivä voi oppia uutta ja kehittyä!